Ihmettelinkin aiemmin, kun kuningas Salomon kuulusta viisaudesta ei esitetty juurikaan todisteita – no, tässä ne nyt ovat. Sananlaskujen väitetään nimittäin olevan Salomon kirjoittamia.
Kirjan alkupuoli ei ole niinkään sananlaskuja siinä merkityksessä kuin minä sanan ymmärrän, vaan pikemminkin neuvoja ja elämänohjeita. Varsinaisia sananlaskuja on tarjolla luvusta 10 alkaen. Ne noudattavat usein muotoa ”X on sitä, mutta Y on tätä”. Muutamia esimerkkejä:
Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki. (Sananl. 10:12)
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. (Sananl. 12:18)
Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa. (Sananl. 13:1)
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa. (Sananl. 17:1)
Kun kaikki Sananlaskut käy läpi, agenda tulee varsin selväksi: ihmisiä kannustetaan kuuliaisuuteen, ahkeruuteen, viisauteen, laupeuteen ja vanhurskauteen. Aika monessa kohdassa tehdään myös selväksi, että ruumiillinen kuritus on ihmiselle hyväksi. Onhan mukana tämäkin kyseenalainen klassikko:
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa. (Sananl. 13:24)
Yksi mielenkiintoinen piirre Sananlaskuissa on se, miten tieto ja viisaus yhdistetään olennaisesti Jumalan seuraamiseen. Ensimmäisen luvun seitsemäs jae sisältää tunnetun lauseen ”Herran pelko on tiedon alku”. (Tämä siis vuoden 1933 käännöksen mukaan; itselleni tutumpi muoto ”Herran pelko on viisauden alku” on näköjään vuoden 1776 Bibliasta, kun taas vuoden 1992 käännöksessä lause on ”Herran pelko on tiedon perusta.”)
Mitä viisaus sitten Sananlaskujen mukaan on? Pikemmin kuin ominaisuutena, jota ihmisellä on joko paljon tai vähän, viisaus esitetään ikään kuin persoonallisena olentona. Viisautta ei tosin kirjoiteta isolla alkukirjaimella, mutta viisauteen viitataan persoonapronominilla. Suomen kielen hän on sukupuolineutraali, mutta Wikipedia-sivistin itseäni sen verran, että alkutekstissä viisaus on feminiini.
Kyseisen feminiinin suulla kerrotaan myös, että viisaus on Jumalan luomuksista ensimmäinen:
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. (Sananl. 8:22–26)
Jos olenkin välillä ollut lopen tympääntynyt Vanhan Testamentin sivuilta huokuvaan muukalaisvihamielisyyteen ja kieroutuneeseen moraaliin, niin Sananlaskujen kirjasta on kiistatta löydettävissä paljon viisautta (oli viisaus sitten nainen tahi ei). Toki yksittäisiä älyttömyyksiä voi sieltäkin poimia, mutta puhun nyt kokonaisuudesta.
Muutama hillittömän hauska jaekin Sananlaskujen joukkoon mahtuu:
Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla. (Sananl. 11:22)
Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana. (Sananl. 21:19)
Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa. (Sananl. 26:11)
Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa. (Sananl. 27:22)
Ehdoton suosikkijakeeni on kuitenkin tämä:
Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. (Sananl. 6:6)
Jos koskaan ripustaisin seinälleni ristipistotekniikalla toteutun Raamattu-sitaatin, niin varmaankin sitten juuri tämän.
Minulla oli kerran työpaikkana toimisto kellarihuoneessa. Jossain vaiheessa muurahaiset tekivät sinne ryntäyksen. Ajattelin että se on viesti ylhäältä. Olin niin laiska että Herra käski muurahaisia: "Menkää muurahaiset tuon laiskan tykö että saatais siihen liikettä."
VastaaPoistaTuo muukalaisvihamielisyys on kyllä piirre joka nykylukijalla tökkää silmään. Se pistää miettimään miten radikaalia puhetta Jeesus päästelikään suustaan, kun sanoi: "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista..."
Jos ajatellaan vaikka suomalaista ilmapiiriä, edelleen näyttää siltä että todellinen tasa-arvoisuuden hyväksyminen on melko kaukana. Se on vieläkin uusi idea.
Olen omaksunut luultavasti keski-eurooppalaisilta maanviljelijöiltä tavan, että jos jokuu puhuu tavattoman viisaita, ei parane katsoa häntä ainakaan molempiin silmiin. Pieni siristys auttaa ymmärtämään sen valheiden kentän, josta kulloinenkin totuus singahtaa ilmoille kuuman lähteen tavoin, sumentaen toivotalkoissa toikkaroivien ihmisten syvänäkökyvyn.
VastaaPoistaNiinpä tein aamuni auvoksi oman sananlaskun: "Ennen ihmisiä kannustettiin kuuliaisuuteen ja laupeuteen, nykyään kuuluisuuteen ja lapsuuteen."
Selvähän on, että koskaan en vaihtaisi Big Brother -aikaa Mooseksen nahkavyön läsähdyksiin persnahallani, vaikka kummassakaan ajassa ei ole selvästikään päästy kunnolla eroon muurahaismaisen kunnollisuuden ikeestä.
Samalla voisin huomauttaa, että viisauden feminiininen personifikaatio ei välttämättä tarkoita, että viisaus olisi nainen, vaan enemmänkin että viisaus on naisten käsittelyyn soveltuva taiteenlaji makkiavelliläisessä mielessä. On siristettävä silmiä ja nähtävä, kumpi sukupuoli omii viisauden määrittelyoikeuden.
Tuli muuten mieleen tämä oma modernisaationi tuosta klassikko-sananlaskusta: Joka pizzaa säästää, vihaa lastaan.
VastaaPoistaMuurahaisista vielä: minusta tuossa 6. luvun 6. jakeessa on hauskaa tietty monitulkintaisuuden mahdollisuus. Laiskaa kehotetaan viisastumaan muurahaisen tykönä, mutta laiskahan voi viisastua toteamalla, että muurahaiset ovat työnarkomaaneja, tuommoiseen hemmetin raatamiseen minä en ainakaan ryhdy!
VastaaPoista