Heitetään nyt heti perään jokunen sana myös Nehemian kirjasta – se on alun perin ollut osa Esran kirjaa, ja siinä toistuvat samat teemat. Jerusalemin jälleenrakennus jatkuu, nyt rakennetaan ja vihitään kaupungin muuri. Ja Esran kirjan tavoin myös Nehemian kirja on osittain ensimmäisessä persoonassa Nehemian suulla kerrottu, osittain taas kolmannessa persoonassa.
Nehemiaan kirja vahvistaa edellisessä merkinnässä lainaamani Heikki Räisäsen ja Esko Saarisen tulkinnan. Nehemiaan johdolla palataan tosiaankin Mooseksen lain pykälien äärelle. Kaikkiin aiempiin vastoinkäymisiin nähdään yksiselitteisesti syyksi lain rikkominen, ja nyt Juudan kansa tekee kerrassaan kirjallisen sopimuksen, jossa se sitoutuu noudattamaan lakia. (Näkis vaan, tekee mieleni todeta tähänastisen perusteella.)
Nehemia itse on kiivas dogmaatikko: hän sättii muita heidän synneistään, uhkaa väkivallalla kaupungin muureille sapattina saapuvia kauppiaita (13:20–21), lyö ja repii parrasta miehiä, jotka ovat ottaneet muukalaisia vaimoja (13:23–25) – ja kaikkien näiden puhdistustoimiensa yhteydessä hän hurskastelee: ”Muista, Jumalani, tämä minun hyväkseni.”
Kuvaan sopii hyvin, että Joensuussa näyttää toimivan Nehemia-yhteisö, joka on Luther-säätiön paikallisjärjestö. Luther-säätiöhän on se naispappeutta henkeen ja vereen vastustava porukka.
Laki taitaa aina olla konservatiivien tosikkomaisuudesta juontuva suullisen perinteen raiskaus, jossa ikään kuin kadotetaan kansanperinteelle olennainen vittuilun - esimerkiksi jumalille vittuilun - komponentti.
VastaaPoistaVoi ajatella, että sääntöjä on olemassa sen vuoksi, koska ihmiset tykkäävät puhua kielletyistä jutuista. Juuri tämän vuoksi asioita jopa kielletään. Mutta että noudattaa kieltoja? Siinä pitää olla lahjattomuuden jo kukkeimmassa kukassaan, ennen kuin sellaiseen porukalla lähdetään.
Luulen, että esimerkiksi avioliitot perustuvat pitkälti tähän sakramenttiin: vallantunne maksimoituu, kun toinen on ensin huijattu rakkaustarinaan sisään, minkä jälkeen häntä voidaan tarpeen mukaan riepotella. "Pettämisen" instituutio suorastaan huokuu näennäisrakkautta ja piiloteltuja vallan voimaviivoja, minkä takia rehellisesti moniavioinen ihminen itse asiassa joutuu katsomaan sanan merkityksen sanakirjasta - tai seuraamaan toisia ihmisiä ihmeissään.
Sama pätee teologiaan: sitä harrastavat paskahousut, jotka haluavat menettää uskonsa hitaasti mutta varmasti, selustaa turvaten. Vähän sama juttu kuin kommunistien lasten taipumus liittyä SDP:hen. Kaikkea ne seurakunnat keksii.
Hieno tuo anonyymin kommentti teologeista! Uskon monen alan miehen allekirjoittavan sen. Tästä taipumuksesta fundamentalismiin ja yleenäkin opillisiin riitoihin kertoo vitsi: Kaksi rabbia haaksirikkoutuu autiolle saarelle. Kun heidät vuosien jälkeen löydetään, pelastajat ihmettelevät rannalle rakennettuja kolmea synagogaa. Miksi? " No tämä ensimmäinen rakennettiin että voisimme rukoilla siellä yhdessä. Toinen, se rakennettiin siltä varalta että meille tulee riita emmekä voi rukoilla samassa synagogassa." Miksi kolmas? " No, sinne emme menisi missään tapauksessa!"
VastaaPoista