Vanhan Testamentin historiallisessa narratiivissa painetaan tässä kohtaa pikakelausnappia: yli 50 vuotta kestänyttä vankeutta Babyloniassa käsitellään hyvin pikaisesti sekä Toisen kuningasten kirjan että Toisen aikakirjan viimeisissä luvuissa. Esran kirja alkaa suoraan vankeuden päättymisestä: Persian kuninkaan Koores kehottaa juutalaisia palaamaan kotiin ja rakentamaan uudestaan Jerusalemin temppelin.
Siis hetkinen? Eikös juutalaiset vienyt vankeuteen Babylonian kuningas, ja nyt vapautuskäskyn antaakin Persian kuningas? Esran kirja ei asiaa jää selittelemään – pitää turvautua ulkopuolisiin lähteisiin, vaikkapa Wikipediaan, saadakseen tietää, että Persiaa vuosina 559–529 eKr. hallinnut Kyyros II Suuri valloitti niin Median, Lyydian kuin Babyloniankin.
Pakkosiirtolaisuudesta palaavien määrä kerrotaan tarkasti sukukunnittain; yhteensä paluumuuttajia on 42 360. (Jotakin erikoista ja samalla kiehtovaa on siinä, miten täsmällisiä lukemia ihmisjoukoista Vanhassa Testamentissa tämän tästä annetaan.) Muutaman vastoinkäymisen jälkeen temppeli tosiaan rakennetaan uusiksi.
Itse herra Esra, kirjanoppinut, astuu kuvaan mukaan vasta kirjansa jälkipuoliskolla, jossa ollaan taas tehty aikahyppy pitkälle 400-luvun eKr. puolelle. Kirjan loppupuoli on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, Esran suulla. Hän tuo Babyloniasta mukanaan eräänlaisen jälkijoukon – kaikki juutalaiset eivät siis suinkaan olleet palanneet pyhälle maalle Kyyroksen annettua siihen luvan.
Esran saavuttua Jerusalemiin päästään kirjan opilliseen osioon, joka onkin sitten taas hieman tympeämpää luettavaa. Aiemmin palanneet juutalaiset ovat nimittäin ottaneet itselleen vaimoja muiden kansojen parista, ”ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin”. (Esra 9:2)
Tätä ilmiötä vastaan Esra ryhtyy päättäväisiin toimiin. Tällä kertaa ei sentään tapeta ketään; muukalaiset vaimot ja heidän synnyttämänsä lapset ”vain” karkotetaan. Että sellaista monikulttuurisuutta reilun 2400 vuoden takaa. Heikki Räisänen ja Esko Saarinen mainitsevat lisäksi Raamattutieto-kirjassaan, että ”Esran toiminnasta alkaen Mooseksen lain määräysten pikkutarkka noudattaminen sai vähitellen yhä keskeisemmän aseman juutalaisessa uskonnossa.”
Palaan vielä Babylonian vankeuteen. Turvaudun tässä edelleenkin ihan vain Wikipediaan, mutta mikäli siihen on luottaminen, tämä ajanjakso on nähtävästi ollut hyvin merkittävä juutalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi nykyäänkin käytössä oleva heprealainen kirjaimisto otettiin käyttöön Babyloniassa. Lisäksi juutalaisen yhteiskunnan järjestäytyminen muuttui heimopohjaisesta klaanipohjaiseksi.
Ja entäs sitten se toinen vankeus? Babyloniaan vietiin Juudan kuningaskunta, mutta Israelin kuningaskunta oli jo toistasataa vuotta aiemmin pakkosiirretty Assyriaan, eikä heistä ole sen jälkeen kuultu sanaakaan. Tässä ajaudutaan yhä etäämmälle Raamatun sivujen ulkopuolelle, joten jääköön aihe nyt tässä blogissa sivuhuomioksi, mutta on pakko silti linkittää tähän Wikipedia-artikkeliin kymmenestä ”kadonneesta heimosta”. Vuosien mittaan näyttää esitetyn erilaisia teorioita, joiden mukaan esimerkiksi eräät Kiinan vähemmistökansat, Koillis-Intian Bnei Menashet tai Etelä-Afrikan lemba-kansa polveutuisivat noista Assyriaan kadonneista Israelin heimoista. Nykyinen Israelin valtio myös tunnustaa eräiden kansojen oletetun historiallisen yhteyden, ja heillä on siten paluumuuttolain perusteella oikeus muuttaa Israeliin niin halutessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti