Niputan nämä kaksi kirjaa yhteen, sillä niiden sisältö on suurimmaksi osaksi aiemman kertausta. Ensimmäinen aikakirja käynnistyy pitkillä sukuluetteloilla, Aadamista alkaen. Pääasiassa aikakirjoissa kerrataan Samuelin kirjojen ja Kuningasten kirjojen tapahtumat.
On kuitenkin yksi sana, joka tekee aikakirjoista äärimmäisen kiinnostavan uskonnonhistoriallisesta näkökulmasta. Se sana on saatana, ja se esiintyy ensimmäisen kerran koko Raamatussa tässä:
Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. (1. Aik. 21: 1)
Ei sen kummempia esittelyjä, ei pohjustusta, ei tarinaa taivaasta lankeamisesta – saatana vain ilmestyy tarinaan jostain takavasemmalta. Tässä tosiaankin pienellä s:llä – näköjään vasta vuoden 1992 käännöksessä on siirrytty järjestelmällisesti kirjoittamaan Saatana isolla S:llä.
Toki voidaan ajatella, että esimerkiksi ensimmäisessä Mooseksen kirjassa tavattava käärme on jonkinlainen paholaisen ilmentymä. Mutta se menee jo analyysin puolelle – sana saatana tulee joka tapauksessa vastaan vasta nyt. Sen verran lueskelin muualta, että heprean sana "satan" merkitsee (tai merkitsi ainakin Vanhassa Testamentissa) vastustajaa, syyttäjää, yllyttäjää. Saatana olisi täten siis yleisnimi. Mutta mikä olennaisempaa, tässä kohdassa sana on alkutekstissä varustettu määräisellä artikkelilla ha, mikä antaa ymmärtää, että kyseessä on "The Vastustaja", ha-Satan, saatana ylitse muiden mahdollisten saatanoiden.
Vielä kiehtovammaksi menee, kun vertaa yllä lainaamaani jaetta Toisen Samuelin kirjan vastaavaan kohtaan, jossa kerrotaan samasta tapahtumasarjasta, mutta saatanasta ei puhuta mitään:
Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: ”Mene ja laske Israel ja Juuda”. (2. Sam. 24: 1)
Aiemmin kirjoitetussa Samuelin kirjassa Herra siis itse yllyttää Daavidin väestönlaskuun, joka jostain syystä nähdään suurena syntinä. Aikakirjoissa syntiin yllyttäminen on ulkoistettu saatanalle, mutta pelkän Aikakirjojen tekstin pohjalta jää täysin epäselväksi, mikä tai kuka saatana tässä kontekstissa on. Ilmeisesti jonkinlainen käsitys Saatanasta persoonallisena pahana on kuitenkin tällä välin syntynyt juutalaisen papiston keskuudessa, ja sillä on ratkaistu Samuelin kirjaan liittynyt ristiriita, kun Jumala ensin itse yllyttää Daavidin tekemään syntiä ja heti perään rankaisee siitä ankarimman mukaan – juuri tämä väestönlasku johtaa nimittäin aiemmin mainitsemaani kohtaan, jossa Jumala antaa Daavidin valita kolmesta eri rangaistusvaihtoehdosta.
Ilman mitään perehtymistä teologiaankin voi ymmärtää, että tällainen Jumalan vastavoiman ilmaantuminen uskonnolliseen ajatteluun on vallankumouksellinen muutos maailmankuvan ja ihmiskuvan kannalta. Palannemme saatanan (tai Saatanan) pariin tuonnempana; sen tiedän ennestään, että sillä/hänellä on merkittävä roolinsa ainakin Jobin kirjassa.
Kysytään nyt asiantuntijalta, että onko tietoa, mihin kaikkeen kamalaan tuo väestönlaskenta oikeastaan liittyy? Sinänsä kuulostaa oudolta, että kevyt demografis-tilastollinen puhdetyö olisi dramaattinen käänne sen enempää ha-Satanin kuin Herran määräyksestä. Asiassa täytyy olla jokin juoni!
VastaaPoistaGoogle-haulla "census + sin" sain luettavaksi koko joukon kirjoituksia, jossa tätä pyritään perustelemaan. Yleinen selitys näyttäisi olevan, ettei väestönlaskenta sinänsä ole syntiä (sellaisia toimitti Mooseskin, Herran käskystä), vaan se, että Daavid teki väestönlaskennan ylpeydestä, selvittääkseen Israelin sotilaallisen voiman.
VastaaPoistaSen selittäminen, miksi Samuelin kirjan mukaan Herra itse ensin käskee toimittamaan väestönlaskennan ja sitten rankaisee siitä, vaatiikin jo sen verran akrobaattista apologetiikkaa, että selittelemättä paras.
Hm... ehkäpä väestönlaskentojen yhteydessä oli tapana harrastaa myös sitä, mikä oli Herran silmissä pahaa.
VastaaPoistaKenties kyseessä oli jonkinlainen joukkokatsastus.