Mitä kuoleva isä antaa viimeisiksi ohjeiksi pojalleen? Syvällisiä elämänviisauksiako? No jaa – Daavid ohjeistaa poikaansa Salomoa kyllä olemaan luja ja olemaan mies ja noudattamaan Herran määräyksiä, mutta ennen kaikkea Salomo saa isälliset ohjeet siitä, ketkä kaikki vihamiehet on saatettava ”verisinä alas tuonelaan”. Salomo ottaa isänsä sanoista vaarin, tapattaa kuninkaaksi noustuaan yhden jos toisenkin, ja ”niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä”.
Salomon hahmo on jäänyt elämään poikkeuksellisen viisaana hallitsijana. Salomoa ylistetäänkin kuin Kim Il-Sungia konsanaan – hän oli ”viisaampi kaikkia ihmisiä” (1 Kun. 4: 31) ja ”sepitti kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen laulujansa oli tuhatviisi” (1 Kun 4: 32). Kuitenkin ainoa Kuningasten kirjassa kerrottu konkreettinen esimerkki Salomon viisaudesta on se tunnettu tarina Salomon tuomiosta: Kaksi naista väittää kumpikin pientä vauvaa omakseen. Salomo käskee halkaista lapsen miekalla kahtia, jolloin oikea äiti on valmis luopumaan lapsestaan. Viisasta? En tiedä, mutta onhan tuossa nokkelaa draamaa ainakin.
Salomon valtakausi on nähtävästi hyvin vaurasta aikaa: Salomo rakennuttaa Jerusalemiin temppelin ja palatsin, ja kuvauksista päätellen niiden koristeluissa ei kultaa säästellä.
Myös jumalakäsityksessä voi katsoa tapahtuvan kehitystä. Kun vielä Mooseksen kirjoissa esitettiin Jumalan asustelevan konkreettisesti Ilmestysmajassa, jota juutalaiset kantavat ympäri erämaata, nyt Salomo pohtii temppelin vihkiäisissä:
Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut! (1. Kun. 8: 27)
Vaan lankeaa sitten Salomokin. Ja mikäs on miehellä langetessa, jos on ”seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa sivuvaimoa”. Kirjan mukaan juuri vaimot taivuttavat vanhenevan Salomon seuraamaan vääriä jumalia:
Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä. Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niinkuin hänen isänsä Daavid. (1. Kun. 11: 5-6)
Lankeemuksen seurauksena valtakunta jakautuu Salomon kuoleman jälkeen Israeliin ja Juudaan. Seuraa taas sivutolkulla sotimista. Melskeen keskellä kuullaan aramilaisten suusta mielenkiintoinen teologinen erottelu: israelilaisten jumala on ”vuorijumala”, ja siksi heitä vastaan kannattaa taistella tasangolla. Sikäli järkeenkäypää, että monet keskeiset Jahven näyttäytymiset ovat tapahtuneet vuortenhuipuilla.
Lopuksi nostettakoon vielä esiin Saban (Sheban) kuningattaren vierailu Salomon luona. Kuningatar lahjoittaa Salomolle kultaa ja jalokiviä. Entä vastalahja?
Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Sitten tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa. (1. Kun. 10: 13)
Ei tarvitse kauhean kaksimielinen olla lukeakseen tuohon rivien väliin seksuaalista kanssakäymistä. Jonkinlainen naistutkimuksellinen tulkintahan voisi nähdä tilanteen myös niin, että Salomo toimi itse asiassa varakkaan kuningattaren maksullisena rattopoikana.
Salomon ja Saban kuningattaren kohtaaminen innoitti myös raamatullisen Hollywood-spektaakkelin 1950-luvulla. Gina Lollobrigidan näyttelemä Saban kuningatar saa varsin ilmeisillä avuillaan Salomon lankeamaan ja vetämään Herran vihan Israelin ylle, kun Salomo lähtee koikkelehtimaan sabalaisten villeihin orgioihin. Vai olikohan Jahve vain Salomolle kateellinen?
Seksikästä settiä tuolla Lollobrigidalla, ja tämä vieläpä tilanteen amerikkalaisesta henkivalaistuksesta huolimatta.
VastaaPoistaMuuten, uskontojen ja vuorien yhteyksiä on käsitykseni mukaan ruodittu laajemminkin - olen välillisesti kuullut, että saksalainen filosofi Feuerbach (eli herra Tulipuro) esitti jopa kaiken uskonnon palautuvan viime kädessä primitiivisiin vuorivertailuihin. Nehän ovat konkreettisin taivaan portti, ja samalla on luontevaa ajatella, että ne olivat myös ihmismielelle suopea portti abstraktioihin.
Ilmeisesti jotkut apinalajit tekevät ihailuekskursioita erinäisten poikkeuksellisen vaikuttavien luonnonilmiöiden äärelle. Ajatus on aivan erityisen luonteva, kun otetaan huomioon uroksen koon tärkeys laumaeläimelle, ja se, kuinka kaikki ajattelu vaikuttaisi hyödyntävän ruumiintuntoja vertailupohjana.
Turkkilaisten ja muidenkin aasialaisten kansojen iänikuinen yleisjumala Tengri on myös vuorensukuinen, tässä esitellään Kirgisian ja Kazakstanin rajalla kohoavaa 7 kilometrin korkuista ihmettä nimeltä Khan Tengri:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Khan_Tengri
Unkariksi "tenger" tarkoittaa valtamerta, liekö sitten samaa perua - esimerkiksi adjektiivimuunnoksen kautta. Unkarissahan ei ole siis meriä, eikä merellä nyt muutoinkaan ole kovin suurta sijaa madjaarien historiassa.
Jossain määrin vuorten ja uskonnollisten kokemusten välistä yhteyttä voisi yrittää selittää vuori-ilman ohuudella. Ilmakehän ohentuessa ihminen vähimmillään hengästyy helpommin, pahimmillaan kuolee vuoristotautiin. En pitäisi mahdottomana, että jossain ääripäiden välillä hapen vähyys aiheuttaisi uskonnollisia kokemuksia, siis tuntemuksia jonkin Jumalan kaltaisen läsnäolosta, ehkä myös kommunikoinnista sellaisen kanssa. Itselläni on kokemusta 3800 metristä. En löytänyt sieltä Jumalaa, mutta tunteehan siinä myös olevansa kirjaimellisesti lähempänä taivasta.
VastaaPoistaUskoakseni vuoret ovat syvemminkin ihmisille tärkeitä - ja tässä "syvemmin" ei tarkoita niinkään hengellis-sielullista kokemusta vaan vaistoja. (Jos niillä on eroa.)
VastaaPoistaMuistelen lukeneeni, että keskimäärin ihmistä viehättävät maisemat, maisemamaalaukset ja -valokuvat, joissa näkyy yhtä aikaa vuoria, vettä ja kasvillisuutta. Kuulostaa tietenkin melko yleispätevältä, mutta joka tapauksessa kasvillisuus ja vesi tarkoittavat ruokaa ja juotavaa - ja vuoret hyvän näköalan takia helpommin vartioitavaa, siis turvallisempaa, paikkaa.
Minä olisin ihan valmis uskomaan että eläin takaraivossamme ihastelee vuorilta avautuvia kauniita näkymiä ihan jo senkin vuoksi että on vähemmän syytä pelätä.
Tämä näin ehkä osittain aiheen pielestä.
Ei muuta kuin vertailevaa kansainvälistä tutkimusta tekemään: onko vuoristoseutujen väestö keskimäärin uskonnollisempaa kuin alavien maiden asukkaat? Ovatko hollantilaiset tykkänään pakanoita ja nepalilaiset hurskaita?
VastaaPoistaTäällähän käydään näemmä komeaa keskustelua.
VastaaPoistaTällaisten ajatusten keskellä on normaalia vähemmän syytä pelätä. ;) Sekä tuo Antti V:n eläin-aspekti että arvon Bibliafiilin Hollanti-Nepal-akseli vetosivat Anonyymiin.