Ja kaikki hän [Jumala] on asettanut hänen [Kristuksen] jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää. (Ef. 1:22-23)
Osa Paavalin kirjeistä on vahvasti kirjoitusajankohtaansa sidottuja, kuten vaikkapa galatalaiskirje, jossa keskitytään kiistelyyn siitä, mikä on Mooseksen lain merkitys kristityille. Kuten on jo aiemmin käynyt ilmi, Paavali ei juuri laista perusta, ja hän sättii seurakuntalaisia siitä, että nämä ovat antaneet johdattaa itsensä harhaan:
Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. (Gal. 1:6-7)
Paavalin retoriikkaan kuuluvat olennaisesti lystikkäät parahdukset ja voivottelut:
Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? (Gal. 3:1)
Kirjeet efesolaisille, filippiläisille ja kolossalaisille Paavali kertoo kirjoittaneensa roomalaisesta vankilasta käsin. Näin hän on historian ensimmäisiä tunnettuja vankilakirjailijoita. Myöhemminhän tapaamme tässä samassa kategoriassa muun muassa sellaiset kynäniekat kuin Luther, de Sade, Hitler, Genet, Sinervo ja Saro-Wiwa. Filippiläiskirjeessä on kiintoisa katkelma, joka antaa ymmärtää, että Paavalin vankeus jopa edisti hänen sanomansa leviämistä:
Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa. (Fil. 1:12-14)
Efesolaiskirjeessä Paavali esittää yhteiskunnallisia näkemyksiään: vaimojen on oltava miestensä alamaisia ja orjien kuuliaisia isännilleen. Jumala ei kuitenkaan tee eroa ihmisten välillä. Tästä on lyhyt matka siihen näkemykseen, että mitään maanpäällisiä vääryyksiä ei kannata, voi tai saa edes yrittää korjata, koska oikeudenmukaisuus voi toteutua vasta ylösnousemuksen jälkeen taivaassa.
Onkin kummallista, että Paavali on niin vakuuttunut ihmisten välisten hierarkioiden oikeudenmukaisuudesta, vaikka hän toisaalta korostaa ihmisten tasaveroisuutta Jumalan edessä, kuten tässä katkelmassa kolossalaiskirjeestä:
Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. (Kol. 3:11)
Efesolaiskirjeen ja kolossalaiskirjeen osalta eksegeettinen tutkimus on kyseenalaistanut Paavalin tekijyyden. Erityisesti efesolaiskirjeestä valtavirran näkemys on, että se ei ole Paavalin käsialaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti