Hoosea, Joel, Aamos ja Obadja

Alan olla Vanhan Testamentin osalta jo loppukirivaiheessa. Jäljellä ovat enää "pienet profeetat", eli 12 lyhyttä profeettakirjaa. Juutalaisessa Tanakissa ne on koottu yhdeksi kirjaksi, mutta kristillisessä Raamatussa kukin on siis oma kirjansa. Ikuisena keskitien kulkijana niputan näitä nyt merkinnöiksi oman pääni mukaan.

Hoosean kirjassa on jälleen hyvin vahvasti esillä portto-vertaus (Israel on petollinen vaimo, joka harjoittaa haureutta kääntyessään muiden jumalien puoleen). Kun vertauskuvaa käytetään näin ahkerasti, Raamattu rinnastuu väkisinkin kertomakirjallisuuden historiassa usein käytettyyn teemaan: vanhan aviomiehen nuori vaimo karkaa rakastajan syliin. Esimerkiksi Lady Chatterleyn rakastajassa leidin petollisuudelle on selvä syy: oma aviomies on impotentti.

Tästä loikka Aamoksen kirjaan ja sen neljänteen lukuun, jossa kuvataan Israelin paatumusta tähän tapaan:

Minä rankaisin teitä nokitähkillä ja viljanruosteella; teidän monet puutarhanne, viinimäkenne, viikunapuunne ja öljypuunne söi kalvajasirkka. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra. Minä lähetin teihin ruton niinkuin Egyptiin; minä tapoin miekalla teidän nuoret miehenne, ja teidän ratsunne otettiin saaliiksi; ja minä annoin löyhkän teidän leireistänne nousta teidän sieramiinne. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra. Minä panin toimeen hävityksen teidän seassanne, niinkuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran, ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra. (Aam. 4:9-11)

Joku kohta tässä Jahven logiikassa tuntuu kaltaiseni nykyihmisen mielestä ontuvan. Herra on kärmeissään siitä, että vaikka Hän kuinka kansaansa rankaisee, nämä eivät käänny hänen puoleensa. Johtopäätös: rankaistaanpa niitä vielä vähän lisää! Olisi siinä saattanut hurskaammallekin israelilaiselle tulla mieleen, että saattaisi olla armollisempaa kuulua johonkin vähän vähemmän valittuun kansaan.

Obadjan kirjasta mainittakoon, että se on Vanhan Testamentin lyhyin kirja, 21 jaetta kokonaisuudessaan. Niissä tylytetään vaihteeksi Edomin maata. Edomilaisten kerrotaan polveutuvan Jaakobin veljestä Eesausta, eli ovat vähän niin kuin israelilaisten etäisiä serkkuja, mutta eivät kuitenkaan yllä valittu kansa -statukseen.