Valitusvirret

Nyt olivat siis vuorossa varsinaiset valitusvirret. Jerusalem on jo hävitetty ja kansa viety Babyloniin, joten enää ei pelotella synnin seurauksista vaan voivotellaan jo tapahtunutta. Lopuksi vähän anellaan armoa, huomattavan epävarmaan sävyyn. Usko Jahveen on koetuksella:

Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi? Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen. Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin? (Valit. 5:20-22)

Vähän välityöltähän tämä lyhykäinen kirja vaikuttaa massiivisten profeettajytkyjen välissä (seuraavana vuorossa Hesekiel, sekin näköjään uuvuttavan pitkä). Kiintoisin Valitusvirsiin liittyvä seikka ei käy ilmi itse tekstistä, ei ainakaan käännöksestä, mutta jos osaisi hepreaa niin kenties sitten: neljä viidestä luvusta (virrestä) on nimittäin alkukielellä akrostisia, eli niissä on kussakin 22 jaetta, ja jokainen jae alkaa eri kirjaimella, aakkosjärjestyksessä heprealaisten aakkosten mukaan. Kirjallista kikkailua, sano.

Toinen hauska Wikipediasta löytynyt tiedonmuru on, että eräiden tutkijoiden mukaan Valitusvirret kuuluvat ”mesopotamialaiseen kaupunkivalitusten genreen”. Tämän genren edustajia tunnetaan viisi kappaletta, ja ne ovat siis surulauluja, joiden aiheena ovat tuhoutuneet kaupungit. Näin ollen muinaisesta Mesopotamiasta kulkee Raamatun kautta kaari esimerkiksi sellaiseen moderniin kaupunkivalitusgenren edustajaan kuin on puolalaisen kuolonmetalliyhtye Anal Stenchin kappale Chernobyl Hydrogen Bomb.