Joonan kirja

Joona ei ole Vanhan Testamentin profeetoista merkittävimpiä, mutta varmaan tunnetuin ainakin ns. hard core -teologian ulkopuolella. Samalla Joonan tarina on Raamatun oudoimpia: Herra toimittaa "suuren kalan" nielaisemaan Joonan, joka sitten viettää kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä, kunnes Joonan rukoiltua Herraa kala oksentaa hänet kuivalle maalle

Mutta mitenkäs se Joona sinne kalan vatsaan päätyikään? Kiinnostavinta Joonan kirjassa ei ehkä olekaan tämä fantasiaosuus, vaan kirjan lähtöasetelma: Joona on nimittäin vastahakoinen profeetta, joka ei halua totella Herran käskyä:

Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen". Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. (Joona 1:1-3)

Laivan päästyä merelle Herra nostattaa myrskyn. Merimiehet selvittävät arpaa heittämällä (!), että myrsky on Joonan syytä. Tällöin Joona itse ehdottaa seiloreille, että heittäkööt hänet mereen, niin myrsky asettuu. Näin tehdään.

Kun Joona sitten kalan vatsassa käytyään nöyrtyy tottelemaan Jumalan tahtoa, hänen saarnansa on lyhyt ja ytimekäs: ”Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.”

Johtuneeko juuri profeetan selväsanaisuudesta, mutta Joonan julistus on poikkeuksellisen menestyksekäs: Niniven kansa katuu syntejään ja tekee parannuksen, minkä johdosta Jumala antaa (kerrankin) armon käydä oikeudesta ja jättää rankaisun sikseen. Mielenkiintoinen on myös Joonan reaktio Jumalan leppymiseen:

Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä." (Joona 4:1-3)

Muut profeetat on esitetty aika yksitotisesti hurskaina Jumalan miehinä, mutta Joona on antisankari, joka välttelee hänelle varattua osaa. Kun hän sitten alistuu saarnamieheksi, hän tekee sen ns. minimisuorituksella mutta maksimivaikutuksella. Lopuksi hänellä on vielä pokkaa äksyillä Jumalalle, kun tämä jättää rankaisematta Niniveä – sen myötähän koko Joonan vaivannäkö oli tavallaan turhaa!

Yksi Vanhan Testamentin hämmentävimmistä hahmoista! Näkisin Joonan kirjasta mielelläni vaikkapa Roy Anderssonin tai David Lynchin elokuvasovituksen.