Heprealaiskirjeen keskeinen agenda on Pojan (siis Jeesuksen) suuruuden korostaminen. Jeesusta muun muassa vertaillaan Moosekseen ja todetaan, että Jeesus on näistä kahdesta paljon kovempi jätkä – tai jos pitäydytään raamatullisemmassa ilmaisussa, Mooses on kuin huone, Jeesus huoneen rakentaja, ja heidän osakseen tuleva kirkkaus sen mukainen.
Kirjoittaja hakee muutenkin sanomalleen selkänojaa viittaamalla runsaasti Vanhan Testamentin kirjoituksiin, mikä johtuu kai siitä, että kirje on osoitettu nimenomaan ”hebrealaisille”, eli juutalaisuudesta kääntyneille kristityille. Jeesuksen sanotaan olevan ”ylimmäinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Enää pitäisi muistaa, kuka oli Melkisedek. No se oli Aabrahamin siunannut pappi ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.) Jeesuksen merkitystä perustellaan varsin pitkästi juuri tämän aabrahaminaikaisen Melkisedekin kautta, mikä tuntuu erikoiselta nykykristillisestä viitekehyksestä käsin. Mutta ehkä tässä on mukana kirjoittamisajankohdan gnostilaisia vivahteita, sillä ilmeisesti eräissä gnostilaisissa teksteissä Jeesuksen ja Melkisedekin välille vedetään suoraan yhtäläisyysmerkki.
Taas tullaan siihen, että eräät mielenkiintoisimmat juonteet liittyvät alkukristillisyyden niihin piirteisiin, joita ei koskaan hyväksytty osaksi virallista oppia. Vaikken ole perehtynyt aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, niin jo Raamatunkin perusteella käy ilmeiseksi, että alkukristillisyys oli eräänlainen vellova keitos, jonka tarkasta reseptistä pääkokit kävivät koviakin väittelyitä. Yhtenä lisätekijänä oli tietysti tuonaikaisessa maailmassa vaikuttanut hellenistinen kulttuuriperintö. Parissa heprealaiskirjeen katkelmassa olen näkevinäni platonismin vaikutusta, vaikka sitten vain siinä, miten jokin epätäydellinen esitetään jonkin täydellisen varjona:
Jos hän [ylimmäinen pappi eli Jeesus] siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: "Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin". (Hepr. 8:4–5)
Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. (Hepr. 10:1)
Heprealaiskirje sisältää joitakin teologisesti erikoisia opinkappaleita. Esimerkiksi jakeessa 1:2 todetaan, että Jumala on luonut maailman Jeesuksen kautta. Toinen tylyydessään hieman hätkähdyttävä näkemys on, että uskostaan luopuneita on mahdoton enää auttaa:
Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. (Hepr. 6:4–6)
Katkelma on kiehtova siksikin, että siinä esitetään sittemmin varsin suosituksi noussut teesi: jos Jeesus palaisi maan päälle, hän kokisi saman kohtalon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti