En voi mitään sille, että minun silmissäni Raamattu sisältää aika paljon tahatonta komiikkaa. Neljännen Mooseksen kirjan (Numeri) mittaan Israelin kansasta toimitetaan pariinkin kertaan väestönlaskenta, mikä onkin tarpeen, koska Herra katsoo toisinaan aiheelliseksi rankaista napisevaa niskurikansaa tappamalla heitä satamäärin. Tässä kuviossa Mooses on kuin leipääntynyt ay-pomo, joka parhaansa mukaan pyrkii neuvottelemaan juutalaisille armoa äkäiseltä toimitusjohtaja-Jahvelta.
Vähemmän huvittavaksi koen kirjassa esiin tunkevan sukupuolimoraalin. Viidennessä luvussa neuvotaan juottamaan uskottomuudesta epäillylle vaimolle ”kirovettä”; jos nainen on ollut uskoton, kirovesi tekee hänestä hedelmättömän. Miesten uskottomuudesta ei tietenkään puhuta mitään. Kahdennessatoista luvussa Mooseksen sisarukset Aaron ja Mirjam parjaavat Moosesta, mutta Jumala rankaisee ainoastaan Mirjamia.
Muutenkin tämä vanhatestamentillinen moraali alkaa jo vähän tökkiä. Mies kokoaa puita sapattina – ei siis muista mokoma pyhittää lepopäivää –, ja mikä on rangaistus? Kuolema kivittämällä, kuinkas muutenkaan. (4 Moos. 15: 32-26)
Jonkinlaisena kyseenalaisuuksien huipentumana voi pitää 31. luvun kostoretkeä midianilaisia vastaan. Siinä käydään, Herran käskystä, oikein totaalista sotaa: kaupungit ja leiripaikat poltetaan, kaikki miehet tapetaan. Naiset, lapset ja karja otetaan sotasaaliiksi, mutta Mooses sitten täsmentää, että henkiin pitää jätettämän vain koskemattomat tytöt; poikalapset ja mieheen yhtyneet naiset siis otetaan hengiltä.
Niin. Olikos tämä nyt sama Raamattu, jossa puhutaan miekkaan tarttumisesta ja hukkumisesta? No, kai tässä ollaan sen olennaisen eron (Vanha vs. Uusi testamentti) äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti