Ensimmäinen Samuelin kirja

Jotain raamatullisen yleissivistykseni ohuudesta kertoo se, että vielä äskettäin luulin meren jumala Dagonin olevan H. P. Lovecraftin keksintöä siinä missä Cthulhu tai Nyarlathotep. Vaan täältähän se Lovecraft on Dagoninsa napannut, Vanhasta Testamentista! Jo edellisessä Tuomarien kirjassa käytiin Daagonin (vanhassa käännöksessä kahdella a:lla, uudessa yhdellä) temppelissä, jonka Simson viimeisenä tekonaan tuhosi. Ja nyt ensimmäisessä Samuelin kirjassa filistealaiset vievät ryöstämänsä liiton arkin Dagonin temppeliin. Vaan kehnostipa käy heille: Herra osoittaa mahtinsa tuhoamalla temppelissä olevan Dagonin patsaan.

Samuelin kirjan varsinainen päähenkilö ei suinkaan ole Samuel, vaan Saul ja Daavid, Israelin ensimmäiset kuninkaat. Saul on ristiriitaisuudessaan kiehtova hahmo, Jumalan luottamuksen pettävä epäonnistunut johtaja, joka saa väistyä Daavidin tieltä. Saul ei tahdo hyväksyä osaansa, vaan pyrkii useaan otteeseen surmaamaan Daavidin, mutta Daavid menestyy sitä paremmin, mitä enemmän Saul juonii häntä vastaan.

Kirjan 24. luvussa Daavid saavuttaa lopullisen moraalisen yliotteen Saulista. Kohtaus on mielenkiintoinen, sillä se on rakennettu mahdollisimman nöyryyttäväksi Saulin kannalta. Saul etsii sotajoukkonsa kanssa Daavidia surmatakseen tämän, menee sitten luolaan tarpeilleen, ja – kuinka ollakaan – Daavid piileskelee samassa luolassa. Daavid jättää käyttämättä tilaisuuden Saulin surmaamiseen, mutta leikkaa Saulin huomaamatta palan tämän vaatteesta, ja ilmaisee itsensä Saulille vasta tämän poistuttua luolasta. Daavid toteaa, ettei halua vahingoittaa Saulia, ja Saul purskahtaa itkuun:

Ja hän sanoi Daavidille: ”Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. Niin vanno nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.” (1. Sam. 24: 18–22)

Samankaltainen asetelma toistuu vielä 26. luvussa: jälleen Daavid jättää käyttämättä tilaisuuden surmata Saul ja kuittaa itselleen moraalisen voiton.

Mielenkiintoinen on myös Daavidin ympärilleen Adullamin luolaan kokoama miesjoukko, jota kuvataan näin:

Ja hänen luoksensa kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Näin liittyi häneen noin neljäsataa miestä. (1. Sam. 22:2)

Tämän porukan kanssa Daavid sitten käy pelastamassa piiritetyn Kegilan kaupungin ja kuljeskelee ”erämaassa vuorten huipulla”. Historian ensimmäinen sissipäällikkö siis!